maanantai 23. heinäkuuta 2012

Suru

Kolmas pieni kissanpentupoikamme liittyi tänään enkelisisarustensa joukkoon. Pieni ei alussa suostunut imemään ollenkaan, vasta vuorokauden päästä. Paino ei kuitenkaan noussut ja veimme hänet eläinlääkärille nesteytykseen. Kaikkemme teimme ja ruokimme yötä päivää. Ei auttanut. Viidentenä vuorokautena nukkui hän pois. Itkusta ei tule loppua, sitä kerkesi jo kiintyä pieneen kovasti. :'(

8 kommenttia:

  1. Voih :( Surullista tosiaan. Aina ei vaan auta, vaikka ihan kaikkensa yrittää.
    Onneksi sulla on siellä pari terhakkaa kissavauvaa joita myös saa hoivata ja helliä:)

    VastaaPoista
  2. Tiedän, että eläintä voi surra kuten ihmistä. Joskus enemmänkin. Kissaa ei ole, mutta yhden koiran olen menettänyt.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Pirkko ja Vilma. On se kumma miten nopeasti sitä voi pieneen eläimeen kiintyä. Jokaisella kuitenkin näkyy jo oma pieni persoona ja tahtonsa näinkin aikaisessa vaiheessa. Toivoa kuitenkin myös koko ajan pidettiin yllä että hän olisi siitä selvinnyt. Nyt täytyy tosiaan keskittyä tyttöpentuihin, he ovatkin kasvaneet hyvin ja ovat oikein suloisia pikkuisia.

    VastaaPoista
  4. Todella surullista :c

    Onneksi on tyttöset kuitenkin;se on joillekin emoille hirveä paikka,jos kaikki pennut menehtyvät.

    VastaaPoista
  5. Jaksamista. Itkut on itkettävä, muu ei auta <3

    VastaaPoista
  6. Otan osaa. Tuntuu varmasti surulliselta kun yrittää taistella pienen elämän puolesta eikä lopulta voi tehdä mitään. Onneksi on vielä kolme kissaa, joita helliä.

    VastaaPoista
  7. Voi ei... Ihan kamalaa :'( Koettakaa jotenkin jaksaa, onneksi emolla on vielä huolehdittavana pentuja, ettei ole menettänyt kaikkia.

    VastaaPoista