maanantai 5. elokuuta 2013

Uneton puutarhassa

Kärhö Josefiina
Ensimmäiksi pahoitteluni liian pitkästä blogihiljaisuudesta! Toiseksi selittelyt hiljaisuudelle:

En sanoisi olleeni masentunut vaan pikemminkin taistelu-uupunut. Lapsellamme todettiin vihdoin kuukausi sitten refluksi, joka on hankaloittanut elämäämme luvattoman paljon. Yöt ovat menneet tunnin-kahden pätkissä jolloin me vanhemmat muistutamme lähinnä zombileffoista karanneita. Joku aiemmin kommentoi että ihanaa kun kesä tulee, viltti vain ruohikolle, lapsi siihen pötköttelemään ja itse menet kuopsuttamaan pihaa. Ihana ajatus, mutta käytännössä mahdoton. Lastamme ei ensimmäiseen viiteen kuukauteen pystynyt laittamaan päivisin ollenkaan vaaka-asentoon, meni heti kaarelle kivusta ja häntä piti koko ajan pitää pystyssä. Päiväunetkin olivat puolen tunnin mittaisia, ei siinä kerkiä kuin teekupin keittää ennenkuin toinen jo herää.

Ei mikään ihme että unettomuutta on käytetty kidutusmuotona! Muisti pätkii, on koko ajan ärtynyt olo, mikään ei kiinnosta. Tekemättömät pihatyöt harmittaa. 

Onneksi pahin on jo kuitenkin takana, saimme lapsellemme prepulsid-lääkityksen jonka avulla hänestä on tullut iloinen, lattialla jokelteva ja kohta konttaamaan lähtevä ihana aurinkoinen lapsi. Yöunetkin ovat hiukan parantuneet ja päiväuniakin nukutaan parhaimmillaan reilu kaksi tuntia! 

Pikku hiljaa alkaa ajatukset kääntymään myös puutarhaan päin. Mietin jo kovasti miten muokkaisin ohdakkeiden ja kortteiden valtaamaa etupihaa tulevaisuudessa helppohoitoisemmaksi. Takapihan kukkapenkkeihin voisin hankkia kasveja alennusmyynneistä näin syksyn kynnyksellä. Vielä on aikaa jäljellä tänä kesäkautena tehdä pihatöitä! :D

25 kommenttia:

  1. Unettomuus on kuluttavaa ja jopa hengenvaarallista. Onneksi tilanne on rauhoittunut ja voitte kaikki viettää normaalimpaa elämää. Kuulostaa hyvältä, että puutarhatyöt jo vetävät puoleensa :) Toivottelen sinulle oikein iloisia loppukesän puutarha- ja vauvahetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uskon kyllä että unettomuus voi olla hengenvaarallista, jos ei mielenterveydellisesti niin myös ihan fyysisestikin...

      Poista
  2. Yhdyn edelliseen kommentoijaan :)
    Mukava että apua on löytynyt ja pääsette vielä nauttimaan(kin) vauva-ajasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Onneksi mennään parempaan päin ja aina välillä alkaa nauttimaankin pienistä onnen hetkistä nauravan minin kanssa! :)

      Poista
  3. Oih. Halaus. Joku minullekin laittoi, että kun kesä tulee, otat vauvan viereen ja kuopustat menemään, ja niin itsekin ajattelin jossain vaiheessa. Mutta ei sitä niin vaan jouda pihahommiin, kun sisälläkin on tuhat ja sata asiaa hoidettavana.
    Kurjaa, että vauvalla on ollut hankalaa elämä. Mutta jospa se siitä, kun kai on jonkun lääkkeen siihen saanut?
    Voimia vauva-arkeen edelleen ja parempia öitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Multasormi! Näinhän se on että se aika vain häviää jonnekin, ei siinä ihan hirveästi päivän aikana aikaiseksi saa.
      Juu lääke saatiin ja sillä tilanne on parempi kuin ilman lääkettä. Huonoja päiviä on edelleen mutta parempia onneksi enemmän jo.

      Kiitos voimien toivotuksesta, sitä tarvitaan ja samaa sinulle! ;)

      Poista
  4. Mä niiiin tiedän mitä toi valvominen on. Meidän kuopuksella ei ollut mitään vaivaa, mutta ekan kahdeksan kuukautta heräs tunnin parin välein yöllä syömään. Alkoi nukkua pidempiä unia vasta kun lopetin imetyksen. Nyt nukkuu jo ilta kasista aamu seiskaan, eli ruhtinaallisesti! :-) Onneksi teillä löytyi nimi vaivalle ja saitte lääkkeet! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöheräämiset osaa kyllä olla hajottavia! Meillä on nyt muutamana yönä ollut unikoulutusta päällä kun vihdoin alkaa nuo päiväsyötöt olemaan sellaisia että saa pidettyä ruuan sisällä ja energiamäärät voisi riittää täysiin yöuniin. Aiemmin oksensi päivällä kaiken ja söi sitten puoliunessa öisin tarvitsemansa energian. Lääkkeillä tilanne on aisoissa mutta on niitä huonojakin päiviä edelleen. Toivotaan että kävelemään lähteminen ja pystyssä pysyminen veisi vaivan kokonaan pois, monelle näin käy.

      Poista
  5. Tsemppiä teille! Onneksi olette saaneet vaivaan lääkkeen ja tilanne on jo parempi. Ja onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa puutarhahommille!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Tänään riehuin hunningolle jääneellä kasvimaalla ja kitkin kotikärrykaupalla rikkaruohoja, terapeuttista! :)
      Jos sitä ei nyt mitään uutta saa aikaiseksi mutta ainakin ylläpidettyä puutarhaa edes...

      Poista
  6. Eräällä tuttavallani on tuo sama sairaus, eikä se ole hänellekään helppo. Miten sitten pienelle vauvalle, joka ei ymmärrä, miksi hänen on niin vaikea olla. Onneksi olette saaneet helpotusta asiaan ja pääsette nauttimaan ihanasta pienokaisesta. Valvominen on kyllä kuluttavaa ja vie mehut ihmisestä. Älä murehdi puutarhaa, siellä se odottaa aikoja parempia. Ei se tule valmiiksi tänä eikä ensi kesänäkään, joten hyvin ehdit vauvan kasvaessa pihalle mönkimään myöhemminkin. Tsemppiä ja vähitellen myös pidentyviä yöunia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole vauvalla helppoa ja itkeehän tuo huonoa oloaan, on siinä vanhemmat ihmeissään kun ei mikään auta... Harmillisen paljon tätä tuntuu olevan vauvoilla. :( Tuntuu silti että neuvolassa ovat ihan ulalla eivätkä tunnista vaivaa, yksityiselle piti mennä että apu saatiin.

      Poista
  7. Veljeni perheen kuopuksella myös refluksi ja juuri samalla tavoin kuvailivat hekin tuntojaan. Nyt poika 2v 3 kk ja parempaan mennään koko ajan. Toivottavasti teilläkin. Jaksamista ja vielä tosiaan ehtii pihahommiinkin, jos siis haluaa:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula! Aika hurjaa ajatella että tämä refluksi voisi vielä kestää vuosia, huh huh... Onneksi monella tosiaan kasvaessa oireet poistuu tai lievittyy.

      Poista
  8. Toivottavasti voit pitää katseesi puutarhassa pidempäänkin ja pahin olisi jo takana. Tiedän kyllä, miten unettomuus saa itsensä tuntemaan ihan sairaaksi.

    VastaaPoista
  9. Voi ei, mitä kurjuutta on teillä ollut. Mun Poika kärsi samasta vaivasta ja muistan edelleen näin 20 vuoden jälkeenkin sen karseuden. Hyvä, että nyt tilanne teillä helpottunut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että tämmöinen ei hevin unohdu... Pidetään peukkuja että silti voitaisiin pian yrittää unohtaa vaikeudet. :)

      Poista
  10. Voi harmi miten ikävä alkutaival teillä. Onneksi nyt olette saaneet kuitenkin lääkkeen,joka tuo helpotuksen. TOivonmukaan omakin unirytminne palautuu pikkuhiljaa. Muistan itse kuinka meni pitkään,että osasi ruveta nukkumaan kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu viime yönä poika nukkui itse viisi ja puoli tuntia pisimmän pätkän ja itse heräsin siitä neljän tunnin kohdalla kuulostelemaan että hei, eikös tässä herätäkään! :D

      Poista
  11. Voi hurja, mikä alkutaival. Univaje on niin hanurista, toivottavasti nyt palaudutte koko perhe. Vauvavuoden jälkeen koittaa onneksi vauhdikas taaperokesä, ja pihahommia saa tehdä samalla kun juoksee pikkuapurin perässä puskasta toiseen. :)Voimia syksyyn! <3

    VastaaPoista
  12. Ohhoh, teillä on ollut tarpeeksi tekemistä kyllä! Toivottavasti pienen olo nyt kohenee ja saatte kaikki taas nukkua ja sen myötä pääset puutarhasikin kimppuun. Onneksi syksyllä on hyvä tehdä näitä hommia. Mitä olet suunnitellut alennusmyynneistä ostavasi?

    ~ Piia Anneli / annelivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä en ole alennusmyynteihin kerinnyt mutta päärynäpuu olisi ainakin listalla ja sitten haluaisin erillaisia heiniä. :)

      Poista
  13. Muistan kyllä miten "helppojen" lasten vanhempien ystävälliset vinkit harmittivat. Meillä valvottiin jotakuinkin viisi vuotta putkeen. Rajut perussairaudet joiden diagnosointi vei aikansa. Siihen päälle ne tavalliset korvatulehduskierteet, uniraivarit ja muut raivarit. Luulin jossain vaiheessa, että normaaliin ei ole paluuta. Mutta niin vaan se vyötärön korkuinen voikukkapelto on meilläkin talttunut. Sulla on niin nätti piha, että tottakai harmittaa jos siitä ei ehdi pitää huolta. Toivottavasti teillä nyt helpottaa. Olenkin miettinyt, että minne olet kadonnut.Voimia :)

    VastaaPoista
  14. Huh, ei ole teillä ollut helppoa! En voi edes uskaltaa kuvitella miltä viisi vuotta valvomista tuntuisi...! Hyväähän monien neuvot tarkoittaa mutta ei se helpota jos tietää että lapsi itkee kipuaan ja sitä vain kysellään että eikö sinulta tule maitoa... Aaargh! Noh, huomenna me testataan paljon refluksikkolasten piirissä testattua ja kehuttua osteopatiaa, toivotaan että se toisi apua vaivaan. Pihallakin jaksan jo pikkuhiljaa olla, tänäänkin lapsen nukkuessa kävin vähän antamassa rikkaruohoille kyytiä, josko sitä saisi takapihan kukkapenkit valmiiksi niin ensi keväänä pääsisi heti suoraan istutuspuuhiin! :)

    VastaaPoista