perjantai 6. huhtikuuta 2012

Inspiroiva puutarhablogi


Sain suureksi ilokseni inspiroiva puutarhablogi -tunnustuksen Vaahteramäeltä ja Suvipihan Mariettalta. 

Tunnustukseen kuuluu kolme kysymystä:
1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein  
    lempikasvisi?
3. Mikä on puutarhafilosofiasi.

kuva: Helge Palmén
1. Tästä se lähti. Vuosi oli 1982 ja oltiin perheemme kanssa Mummin ja Paapan luona kesävierailulla Nivalassa. Paapani oli ammatiltaan opettaja mutta vapaa-ajalla innokas puutarhuri. Kun veljeltäni kerran kysyttiin että missä Paapa on, sanoi hän Paapan olevan leikkimökissään. Leikkimökki oli Paapan kasvihuone. 
Viherpeukalous siirtyi äitiini joka tänä päivänä hoitaa rakkaudella omaa pihaansa. Äidin mukana olen viettänyt aurinkoisia kesäpäiviä kasvimaalla pääskysten huudellessa taivaalla. Meillä oli huisin jännää veljeni kanssa tutkia luontoa äidin hoitaessa viljelmiä. Myöhemmin muutettuamme omakotitaloon olen kasvanut äitini kauniin puutarhan ympäröimänä. 

Opiskeluaikana viimeisessä opiskelija-asunnossani oli parveke ja siellä kovasti yritin kesäkukkia kasvatella, hieman huonolla menestyksellä kun parveke oli niin varjoisalla paikalla. Puutarha-innostukseni lähti kunnolla käyntiin oman ensimmäisen kerrostalokämppäni parvekeviljelmistä ja kymmenen neliön nurkkauksesta äitini kasvimaalta. Oman talon ostimme mieheni kanssa vuonna 2009 ja samantien aloitin puutarhan rakentamisen joka jatkuu varmasti monta vuotta eteenpäin ja sen jälkeen voi olla että aloitan muokkaamisen taas uudelleen jostain nurkasta. Blogia aloin alunperin pitämään ihan vain kertoakseni kavereilleni ja sukulaisilleni että miten piharakentamisemme edistyy. Nyt blogin kirjoittaminen on vienyt mennessään ja innostaa valokuvaamaankin enemmän. Valokuvaajageeneistä saan kiittää isääni jonka ottamia nämä ihanat kuvat on. :)

Kuva: Helge Palmén, vuosi 1983



2. Onkin vaikeaa keksiä mikä olisi lempikasvini, niitä kun on niin monia. Yksi jolla on tunnearvoa on 30-v syntymäpäivänä lahjaksi saamani Japanin riippalehtikuusi. Syysleimut, japanin atsalea, rhodot, kurjenpolvet, hortensiat ja verenpisarat tulevat mieleen ehdottomina suosikkeinani. Ja tietenkin syrikkä eli buddleja davidii todella kauniina perhoskasvina on yksi suosikeistani. Toinen puu millä on tunnearvoa on viime syksynä istuttamani Schalinin kirsikka. Tämmöinen täysikasvuinen versio kasvaa äidilläni pihallaan ja se on todella upea. Haluan itsellenikin samanlaisen. :) 

3. Puutarhafilosofiani on hyvin samanlainen kuin Vaahteramäellä ja Suvipihalla. Arvostan luonnonmukaista puutarhanhoitoa, luomuviljelyä ja myrkyttömyyttä. Haluan kasvattaa paljon perhos- ja mehiläiskasveja. Jatkossa tulen varmasti lisäämään perinnekasveja pihallemme vaalien luontomme monimuotoisuutta. Pihalintuja haluan myös houkutella pihallemme vierailulle ja pesimään. Siilin pesäkin löytyy jo juhannusruusupensaasta. 


Kaikki lukemani puutarhablogit ansaitsivat tämän tunnustuksen mutta tunnustukseen kuuluu jakaa tämä viidelle inspiroivalle blogille. Voi olla että olette tämän tunnustuksen jo monasti saaneet mutta teille tämän haluan nyt antaa kun olette olleet inspiroimassa omaa blogiani ja puutarhavillitystäni:


5 kommenttia:

  1. Onnea tunnustuksista! Kiva lukea stoorisi ja aivan ihanat nuo vanhat kuvat.

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä Tiina! Olet sen ansainnut! :)

    Kiitos Pirkko! Nämä vanhat kuvat ovat todella ihania! Isäni lupasi toimittaa näitä myöhemmin useampiakin, ehkä siis saan näitä blogiini vielä lisää joskus. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Annu, olen otettu saamastasi tunnustuksesta!

    VastaaPoista